Mitä kylillä puhutaan: uusi työ ja vanhat organisaatiot

PING Studiolla keskusteltiin uudesta, ihanasta työstä, joten luonnollisesti myös Laura ja Heidi höristelivät korviaan. Pekkakin sen verran, mitä flunssaltaan ja paitsijäämisen aiheuttamalta ketutukselta kykeni. PING Helsingin leipälaji on vaikuttajamarkkinointi, mutta myös tällaiset organisaatiohörhöt löysivät sieltä paljon tuumailtavaa. Esitykset pääset katsomaan täältä.

Key note -puhujana oli Ilmarisen Katja Atsar, joka sympaattisesti paljasti pohtineensa mitä annettavaa hänellä on joukolle uuden työn tekijöitä. No Katja, paljonkin. Erityisen kiinnostavaa oli Ilmarisen kehittämä future score -kysely, joka mittaa sitä, miten hyvin organisaatiot ja yksilöt ovat varautuneet teknologian, rakenteiden, työyhteisöjen, työn muotojen ja yksilön ja työn suhteen muutoksiin. Vastauksista löytyi muutama pohtimisen arvoinen asia. Organisaatioista 81% pitää luottamusta toiminnan lähtökohtana (kiinnostaisi tietää mitä ne loput 19% miettivät), mutta samalla vain 26% organisaatioista tukee riittävästi itseohjautuvia tiimejä ja antaa työntekijöiden vaikuttaa työaikaan ja -paikkaan. Siis hetkinen? Luottamus noin teoriassa on siis yrityksille tärkeää, mutta käytännön tasolla se ei juuri näy.

Yksilöiden vastauksista taas löytyy aika erilainen maailma. 98% suhtautuu joustavasti eri tapoihin tehdä työtä, 93% siirtyy luontevasti roolista toiseen ja 58% voisi kuvitella toimivansa joskus yrittäjänä. Ihmiset siis ovat valmiita toimimaan eri tavalla ja epätyypillisissä rooleissa, mutta organisaatiot eivät. Kaiken lisäksi 86% organisaatioista aikoo jatkaa toimintaa samanlaisena eikä näe tarvetta henkilöstön kouluttamiselle. Toivottavasti vastaus johtuu vain koulutus-sanasta, eikä siitä että organisaatiot eivät oikeasti koe tarvetta muuttua. Nythän organisaatiot ja ihmiset eivät ole lähelläkään samoja linjoja työn tekemisen tavoista.

Katja tiputteli erinomaisia totuuspommeja uudesta työstä, tässä parhaat poiminnat: “Oppiminen on tapa jolla työtä tehdään tulevaisuudessa” ja “Yksilöiden osaamisella ei ole väliä, vaan sillä, mitä tapahtuu ihmisten välillä”. Niin, uusi työ on oppimista, opitun jakamista muille ja oppimista vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Miten organisaatiot mahdollistavat sen, jos tiimien itseohjautuvuutta ei tueta, eikä työaikaan- ja paikkaan voida vaikuttaa riittävästi? Yksilöt tuntuvat olevan paljon valmiimpia tähän paradigman muutokseen, kuin organisaatiot, eikä se oikein yllätä. Isot laivat blaa blaa.. Oikeastihan muutokseen on vain yksi avain (yhtään mutkia oikomatta ja yksinkertaistamatta, pois se minusta) ja se on luottamus. Jos organisaatio luottaa ihmisiin ja toisinpäin, syntyy uusia mahdollisuuksia, tekemisen tapoja, käytänteitä, tuloksia, oppimista ja vuorovaikutusta. Eli uudenlaista työtä!

Katja kertoi myös työelämän uusista taidoista ja huippuosaamisen kehittymisestä. Molemmissa lähtökohtana oli yksilön itsensä kehittyminen, mutta yllä mainittujen tulosten perusteella vaikuttaisi pikemminkin siltä, että organisaatioiden tulisi keskittyä mahdollistamaan tämä kehitys. Samaa mieltä oli myös Katja, joka nimesi organisaatioiden tehtäväksi alustojen luomisen ihmisten törmäyttämiseen. Isotkin laivat muuttuvat, kun käytänteet muotoillaan mahdollistamaan oppiminen ja vuorovaikutus. Hyvät käytänteet rakentavat luottamusta puolin ja toisin. Ne myös auttavat organisaatiota mahdollistamaan uudet työn tekemisen tavat ja yksilöitä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä.

Enää pitäisi keksiä ne hyvät käytänteet. Helpommin sanottu kuin tehty, eikö? Tämä asian ympärillä olemme pyörineet enemmän tai vähemmän viimeiset 8 vuotta ja päädyimme lopulta tekemään siitä itsellemme myös ammatin. Käytännemuotoilu (käy kurkkaamassa kun Pekka ottaa termin haltuun) on haastavaa, sillä se vaatii erilaista ajattelua ja näkökykyä, kuin mihin maailma meitä valmentaa. Elämme sosiaalisesti rakentuvassa maailmassa, jossa me jokainen olemme toisaalta erilaisten käytänteiden vaikutuspiirissä, mutta samalla myös rakennamme näitä käytänteitä. Kun näkee sosiaalisesti rakentuvan organisaation, oppii näkemään myös käytänteitä. Ja kun näkee käytänteitä, on uskallettava myös tunnustella, miltä ne tuntuvat. Näistä oivalluksista kumpuavat uudet, paremmat käytänteet ja lopulta myös se uusi, ihana työ.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s