Ahoy!
Tosiaan, tartuin huhtikuussa pidetyssä vuosikokouksessa ruoriin ja aloitin Elävä Tiimityö-yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Perin manttelin entiseltä puhikseltamme Pekalta, joka onneksi jatkaa tiimeilyä hallituslaisena. Kokouksessa päätimme jatkaa business as usual-meiningillä, jatkaen meille sopivalla rennolla otteella kirjoittelua sekä tapaamisia.
Valmistuin (vihdoin ja viimein) maaliskuussa Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulusta maisteriksi johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitokselta. Tutustuin tiimiläisiin maisterivaiheen kursseilla, joilla huomasimme jakavamme samanlaisen tavan katsoa ja ymmärtää organisaatioita, käytänteiden kautta. Hyppäsin nyt mukaan toimintaan pitkän gradutunnelin päätyttyä ja henkisten voimavarojen vapauduttua muuhunkin kuin tutkimiseen ynnä prokrastinointiin.
Maisteriopinnoissani sain toteuttaa yhden haaveistani suorittamalla Teatteri ja kasvatus-perusopinnot sivuaineeksi tutkintooni Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun avoimella puolella. Ohjelmajohtajani näytti vihreää valoa valinnalleni, tosin mainiten yhdistelmän olevan “hieman epäortodoksinen“. Mutta juuri tämä epäortodoksisuus kiehtoi ja minulla oli vankka aavistus siitä, että teatteri ja johtajuus sopivat yhteen kuin kesä ja jätski. Jatkoin teatterilinjalla tutkimalla gradussani businessteatteria, konseptia, joka yhdistää osallistavan teatterin organisaatioiden kehittämistyöhön. Olenkin päässyt kokeilemaan hieman teatterikonsultin työtä osallistuen Businessteatteri-organisaation kanssa muutamille keikoille.
Miksi halusin lähteä mukaan tiimeilijäksi? Gradu-urakasta palauduttuani huomaan kaipaavani uuden luomista, rönsyilevää ajattelua ja arjen tiedostamattomien kommervenkkien sanoittamista. Minulla on palava tarve inspiroitua ja inspiroida. Tällä hetkellä minua puhuttelee ja kiinnostaa etenkin taiteen ja tieteen yhdisteleminen nimenomaan (organisaatio)arjen näkyväksi tekemisessä. Minua kutkuttaa, miten arjen usein niin tiedostamatonta toimintaa voisi tehdä näkyväksi taiteellisin keinoin ja tieteen puolelta napattujen, mutta kuitenkin niin käytännönläheisten käsitteiden ja teorioiden avulla. Tämä näkyväksi tekeminen ja sanoittaminen auttaa meitä ymmärtämään omaa toimintaamme suhteessa toimintaympäristöömme, mikä on edellytys toisin tekemiseen ja sitä kautta mielekkäämpään organisaatioarkeen.
On minulla toinenkin lehmä ojassa. Kärsin lievästi kirjoittamiskammosta, jolle haluaisin jättää ei-niin-haikeat hyvästit. Lapsena suorastaan rakastin kirjoittamista sepittäessäni tarinoita seikkailijaoravien kommelluksista. Peruskoulussa ja lukiossa koin myös kirjoittamisen yhdeksi vahvuudekseni, ylioppilaskirjoituksissa taisin muistaakseni tykittää 42 sivua tekstiä yhteiskuntaopin kokeessa. Kauppakorkeakoulussa kirjoittamisvarmuuteni alkoi kuitenkin romuttua pala palalta. Paineet kasvoivat ja oman akateemisen kirjoittamistyylin löytäminen oli tuskallista. Olen siis matkalla etsimässä kirjoittamisen riemua uudestaan, kirjoittaessani omasta ilosta ja ihmetyksestä käsin poistuen akateemisen maailman suoritus – ja arviointikeskeisyydestä. Se jos jokin on virkistävää.
Toivotan kaikille riemukasta, rentouttavaa ja ennen kaikkea kekkuloivaa kesää!
29.05.2018
Stiina Kivimäki
Elävä Tiimityö 