Uutta yritystä käynnistäessämme huomaamme miltei päivittäin uusia asioita joista meidän on päästävä yhteisymmärrykseen. Seuraava teksti käsittelee kalusteiden ostoon liittyvää päätöksentekoa. Luulisi että toimistokalusteiden hankkiminen on helppoa hommaa – vaan eipä ole.
Pekka
Olemme alkaneet pikkuhiljaa ymmärtää, että yrityksen perustamiseen kuuluu aika paljon vääntämistä. Väännön aiheina saattavat olla sekä tärkeät, että eivät ensisilmäyksellä niin tärkeät asiat. En osaa sanoa kumpaan ryhmään seuraava anekdootti kuuluu, mutta tila on tärkeä osa käytännettä ja oma vääntömme työtilan sisustuksesta kuvaa osuvasti sitä, kuinka eri näkövinkkeleistä samaa aihetta voidaan tarkastella. Edellistä alleviivataksemme päätimmekin kirjoittaa tämän blogitekstin Lauran kanssa kahdestaan. Samalla kun yhdessä kirjoittaminen avaa omia näkemyksiämme toiselle ja auttaa tilan suunnittelussa, se toimii lukijoille hyvänä esimerkkinä käytänteistä ja käytännetyöskentelystä. Käytänteiden havaitseminen ja erityisesti niiden muuttaminen on aina dialogia.
Olemme siis Lauran ja Heidin kanssa sisustamassa tulevaa toimistoamme. Tuleva toimistomme on täynnä vielä täynnä edellisen tyypin rojuja. Sillä aikaa kun odottelemme tilan vapautumista, paiskimme hommia kotoa käsin ja tsättäilemme käyttäen Slackkiä. Kun Heidi on ollut aika hissuksiin sisustamiseen liittyvien kysymysten kanssa, minä ja Laura olemme aina duunien lomassa ottaneet asiaksemme surffailla läpi kaikki mahdolliset nettikirppikset ja -huutokaupat. Tiedättekö mitä? Olen löytänyt meidän tulevaan työtilaan ihan mahtavia huonekaluja. Eivätkä ne ole olleet edes kalliita – paitsi tietenkin Lauran mielestä!
Vaikka aloittelevan yrittäjän on kenties viisasta minimoida kustannuksia, huomaan olevani jatkuvasti Lauran kanssa eri mieltä siitä, mikä on toimistokalusteisiin sijoitettavan rahan vähimmäismäärä. Kun kerron toimistotuolin maksavan noin 150 euroa saan vastaukseksi tuskanälähdyksen. Toimistotuoleja saa huomattavasti halvemmalla kierrätyskeskuksesta. Pelkään että kun hinta on sisustuksen ainut kriteeri, toimistomme tulee näyttämään roskalavalta.
Uskon, että työtilan pitäisi luoda positiivisia tunteita työskentelyä kohtaan. Sen tulisi, paitsi mahdollistaa työskentely, saada siellä työskentelevä viihtymään työssään ja kokemaan itsensä ihan oikeaksi oman alansa ammattilaiseksi. Tiedän jo omasta kokemuksesta että se missä työskentelen, vaikuttaa olennaisesti siihen, kuinka työskentelen. Olen myös sitä mieltä, että yritystä perustettaessa voi ottaa vähän lainaa. Mehän rakennamme onnistumista varten, emmekä suinkaan minimoidaksemme tulevaa konkurssia. Mikäli haluamme onnistua tarvitsemme positiivista pöhinää ja heittäytymistä. Tila on osa työn käytännettä. Tila toimintaa rajoittavana ja mahdollistavana elementtinä on tietenkin vanha asia. Se miten tila vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni ja asenteeseeni itseäni kohtaan nousi jälleen mieleeni kun jokin aika sitten luin Ylen uutisen jutun pukeutumisen vaikutuksesta työskentelyyn. Työtila on vähän kuin pankkiirin liituraitapuku tai raksaukkelin Snickersin työasu. Se saa meidät näkemään itsemme ammattilaisina ja ennen kaikkea toimimaan sellaisina.
Keskustelimme muutama päivä takaperin pennin venyttämiseen liittyvistä peloistani Lauran kanssa. Huomasimme tarkastelevamme aihetta hyvin eri vinkkeleistä. Seuraavassa onkin Lauran tuntemuksia aiheesta.
Laura
Työskentelin aiemmin startupissa ja muistan niiltä ajoilta hellyttävän keskeneräisyyden – jonkun sukulaisen vanhan, kuluneen nahkasohvan, toimiston nurkkaan vanhoista sermeistä askarrellun “studion”, jonka seinissä oli vaahtomuovia, pienen huoneen jossa istuttiin kollegoiden kanssa kylki kyljessä tekemässä hommia. Kalusteet ja työympäristö olivat toissijaisia, vain tekemisellä oli väliä. Toki myöhemmin tässäkin startupissa satsattiin isosti uutuuttaan kiilteleviin toimitiloihin, joten pääsin nauttimaan myös merinäköalasta ja designhuonekaluista. Tässä vaiheessa yritys ei kuitenkaan enää ollut entisensä ja vaikka se ei liity toimitiloihin mitenkään, muistelen lämmöllä niitä vanhoja aikoja Ikea-tuoleilla ja kummin kaiman koiranulkoiluttajalta saadun pöydän ääressä.
Nyt olemme, kuten tiedätte, perustamassa Pekan ja Heidin kanssa yritystä. Kuinka jännää! Odottelemme kaikki innolla, että saamme vuokrattua toimitilat ja saamme tekemiseen vähän enemmän rakennetta sen avulla. Jokainen, joka on joskus tehnyt töitä kotoa käsin satunnaisia etäpäiviä enemmän, tietää varmasti mistä tämä toive kumpuaa… Toimitilan olemme jo löytäneet, nyt vain tarvitaan kalusteita ja muita tykötarpeita. Piece of cake, ajattelin, reissu tai pari kierrätyskeskukseen ja se on siinä. Joskus sitten aikanaan kun on rahaa, upgreidataan toimisto jonnekin kivijalkaan ja hankitaan sinne hienoja huonekaluja. Mutta kävikin ilmi, että Pekka haluaa ne hienot huonekalut jo nyt, jotta toimistosta tulee mukava paikka tehdä työtä ja että se tilana tukee hyvien käytänteiden muodostumista. Noniin, tässäpä sitten onkin ääripäät, joiden pitäisi jotenkin osata sisustaa toimisto yhdessä.
Tottakai minäkin tykkään kauniista ympäristöistä, mutta en ehkä ole niin esteetikko, kuin Pekka. Löytäisin vallan helposti sopivat huonekalut kierrätyskeskuksesta ja viihtyisin kirpparikaman keskellä soittelemassa cold calleja. Nyt olen lähinnä ahdistunut siitä ajatuksesta, että meidän pitäisi investoida suuria summia sisustukseen, kun toimeentulokin on epävarmaa. Taustalla kummittelee oma huoleni kahden yrittäjän perheen toimeentulosta ja juuri valmistuneen talon mukanaantuomista menoista. Olen myös jossain määrin riskiaversiivinen, etenkin asioissa, joita en koe lainkaan välttämättöminä. Pekkaa taas ahdistaa, kun minä en ole valmis satsaamaan työtilaan, joka toimisi ikäänkuin työnäytteenä, tilana joka mahdollistaa hyvien käytänteiden syntymisen.
Yhteenvetona
Vääntömme toimiston sisustamisesta liittynee paljolti erilaisiin käsityksiimme siitä, mikä auttaa aloittavaa yrittäjää toimimaan mahdollisimman hyvin ja yritystä menestymään. En usko, että olemme varsinaisesti edes eri mieltä perusideasta, haluamme molemmat viihtyisän toimiston, mutta tavoittelemme sitä hieman eri keinoilla. Väänsimme asiasta aikamme, kunnes siirryimme selailemaan Toria ja Facebookia. Nyt olemme ostaneet maton, mikroaaltouunin, toimistopöydän ja yhden työtuolin. Kiistelemme vielä sohvan budjetista. Pekan mielestä 350 on vähän kun taas Lauran mielestä 200 euroa on ehdoton maksimi.
Riippumatta siitä millaiseen sohvaan lopulta päädymme, tarinan opetus lienee se, että mikäli emme olisi onnistuneet keskustelemaan tilaan ja huonekaluihin liittyvistä odotuksista ja peloistamme, toimiva kompromissi olisi saattanut jäädä löytämättä. Toisen näkökulman tunnistaminen mahdollistaa luovat ratkaisut jotka kohdistuvat penninvenytyksen tai kalliiden kalusteiden takana piilevien tarpeiden ratkaisuun. Kyse ei ole niinkään löysistä tai tiukoista kukkaronnyöreistä, vaan turvallisuudentunteesta, arvoista ja siitä mitä merkityksiä uuden yrittäjyyden tarinassamme painotamme.
Anna meille sisustusvinkkejä!
Tämä teksti oli oikeastaan alustus keskusteluun toimistomme tulevasta sisustuksesta. Toimitilamme ovat 44 m2 maanalaista autuutta. Katto- ja kellari-ikkunat ovat korkeimmillaan 4 metrissä. Miten sinä sisustaisit maan alle kaivetun ison ateljeehuoneen? Kumpi sinusta on tärkeämpää, hinta vai laatu? Kehtaako asiakkaan kutsua istumaan ihan samalla lailla Sotkan kuin Minotinkin sohvalle? Kaikkia kommentteja ja näkökulmia arvostetaan ja luvataan käyttää taistelussa tulevasta sohvabudjetista.
Elävä Tiimityö 