Törmäsin eilen Facebookissa Ylen uutiseen, joka sai minut hetkeksi repimään olematonta tukkaani. Jutussa haastateltiin kahta naista, jotka ”vihaavat” feministejä. Facebookissa uutinen oli saanut kommentteja esimerkiksi siitä, kuinka suorapuheinen ja virkistävä se oli. (Tunnustaudun tässä heti alkuun mieheksi ja feministiksi, ettei tule mitään väärinymmärryksiä. Vihervassariksi en halua tunnustautua, vaikka jutussa väitettiinkin feministien olevan myös sellaisia.) Miehenä ja feministinä minun oli pakko reagoida joihinkin jutun väittämiin. Tämä ei siis ole kirjoitus siitä, kuinka yhteiskunnassamme on sukupuolittuneita käytäntöjä, jotka rajoittavat kaikkien meidän toimintaamme riippuen siitä, kumpaa sukupuolidikotomiaa satummekaan edustamaan. Eikä tämä ole kirjoitus siitä, millä tavoin tasa-arvoa tulisi edistää ja näitä sukupuolittuneita käytäntöjä muuttaa. Tämä on lyhyt kritiikki sitä vastaan, että annamme muiden omia meille tärkeitä asioita ja vetäydymme itse syrjään keskustelusta. Lisäksi tämä on lyhyt vastaukseni Ylen haastattelemille antifeministeille. Olen valinnut kommentoimani lainaukset aika vapaamuotoisesti. Seuraavassa muutama väittämä, johon haluan ottaa kantaa.
”Feministit ovat tehokkaita vaientamaan kriitikon. He ovat joukkolynkkaamisen ja noitavainomaisen toiminnan mestareita. Feministit puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo.”
Käsittääkseni feministejä on vaikka millaisia. Feministit ovat aika iso otos yhteiskunnasta, ja kuten kaikkiin muihinkin isoihin joukkoihin, meihin mahtuu tyyppejä, jotka ovat vastapuolen mielipiteistä riippuen tarpeeksi väärässä ollakseen ns. kusipäitä. Eli, mielensäpahoittajia on moneen junaan, mutta yleisesti ottaen väittäisin feministien olevan ihan ok porukkaa. Ainakaan harva tuntemistani feministeistä innostuu joukkolynkkaamisista tai noitavainoista, päinvastoin. Viimeisestä virkkeestä sen verran, etten tunne haastattelun antaneita naisia. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin kommentoin ainoastaan sitä, mitä he ovat kirjoittaneet.
Kun toiselta haastateltavalta kysytään hänen määritelmäänsä feminismistä, hän toteaa seuraavaa:
”Haluaisin nähdä sen pyrkimyksenä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tosiasiassa feministiksi itseään kutsuvat harvoin pyrkivät aitoon tasa-arvoon sukupuolten välillä. Sen sijaan naisille vaaditaan erilaisia etuja yhteiskunnassa, ja samalla miehiä ja miesten heikkoa asemaa yhteiskunnassa vähätellään. En kritisoi alkuperäistä ajatusta tasa-arvosta, vaan sitä, millaiseksi feminismi on ajan saatossa muuttunut.”
No sitähän se juuri on – pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Oikeastaan itse määrittelisin sen olevan ihmisten välistä tasa-arvoa sukupuolesta riippumatta. Kuten jo aiemmin totesin, feministejä on yhtä montaa sorttia kun on ihmisiäkin. On täysin väärin vastustaa jotain niinkin hienoa asiaa kuin tasa-arvoa vain sillä perusteella, että on joidenkin myös sitä kannattavien kanssa eri mieltä keinoista, joilla se saavutetaan. Tilanne on hieman sama, kuin jos sanoisin vastustavani politiikkaa, koska olen eri mieltä joidenkin politiikkaa harrastavien kanssa tavasta, jolla yhteisiä asioita tulisi hoitaa.
”Katsotaanpa, miten suomalaiset miehet tähän naisten sortamiseen pystyisivät. Tilastoissa miehet ovat kaikilla sosioekonomisilla ja henkisillä mittareilla mitattuina naisia huonommassa asemassa. Syrjäytymisriski miehen kohdalla on paljon suurempi kuin naisen. Alkoholismi, riski kuolla väkivaltaisesti tai oman käden kautta – kaikissa näissä miehet ovat yliedustettuina. Näistä tosiasioista huolimatta valtaosa feministeiksi itseään kutsuvista kuluttaa kaiken energiansa taisteluun naisten olojen parantamiseksi. Olojen, jotka ovat tilastojen valossa suorastaan loistavat.”
On aivan totta, että tilastollisesti miehillä on suurempi riski syrjäytyä kuin naisilla. Toisaalta pörssiyhtiöiden toimitusjohtajinakin miehiä on aika lailla enemmän kuin naisia. Voisiko olla että jotkin vakiintuneet, sukupuoleen kytköksissä olevat tavat toimia ohjaisivat käyttäytymistämme niin, että esimerkiksi minä, toteuttaessani miehenä olemista, olen tilastollisesti suuremmassa vaarassa sammua lumihankeen tai vetää kaveria turpaan nakkiputkalla? Mikäli feminismi pyrkii sukupuolten väliseen tasa-arvoon, niin eikö tämän syrjäytymisvaaran vähentäminen olisi loistava syy liputtaa feminismin puolesta? Ehdotankin, että tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka, jossa minun ei tarvitse miehuuttani todistaakseni ottaa tarpeettomia riskejä tai kieltäytyä avusta, kun sitä tarvitsen, vain jottei minua pidettäisi ämmänä. Paikka, jossa naisella on taidoista riippuen samat mahdollisuudet päästä toimitusjohtajaksi kuin kellä tahansa miehellä.
”Mikäli feminismi tarkoittaisi egalitarismia, aitoa pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon ilman räikeää naisagendaa ja biologisten sukupuolten hävittämistä, niin tietenkin sillä olisi Suomessakin tilausta. Olen kuitenkin hyvin skeptinen sen suhteen, että feminismi jaksaisi aidosti taistella vaikkapa miesten asevelvollisuuden poistamisen puolesta.”
Ympyrä on sulkeutunut! Haluaisin antaa feminismistä mielensä pahoittaneille vielä viimeisen neuvon: Mikäli oikeasti olet huolissasi tasa-arvosta ja pyrit siihen, niin sano reippaasti olevasi feministi. Tällöin voit avoimesti olla hyvänä pitämiesi asioiden puolestapuhuja, etkä anna miesvihamielisille ”katkeruuteen, häpeään ja syyllistämiseen” ryhtyville ihmisille monopolia määrittää sitä, kuinka kannattamiesi hyvien asioiden puolesta tulisi toimia.
Pekka Enroth
Elävä Tiimityö 