Terrorismista, Trumpista ja lyhyen sekä pitkän aikavälin tavoitteista

Luin juuri Helsingin Sanomista uutisen, jossa Donald Trump ehdotti, että Yhdysvalloissa alettaisiin Orlandon äskeiseen yökerhoampumiseen liittyen profiloimaan ihmisiä. Trump varmaan tarkoittaa profilointia mm. etnisyyden, sukupuolen ja uskonnon perusteella. En edes viitsi ottaa kantaa siihen, kuinka epäeettistä tällainen profilointi yksilön kannalta on, vaan nostan esille ilmiön, jota usein ei vastaavien uutisten tai käytäntöjen yhteydessä mainita. Tässä tapauksessa profilointi myös tuottaisi terrorismia.

Lyhyellä aikavälillä profilointi todennäköisesti tehostaisi valvontaresurssien kohdentamista niin, että enemmän potentiaalisia terroristeja jäisi kiinni ennen kuin he ehtisivät toteuttaa suunnitelmansa. Pidemmällä aikavälillä profilointi loisi ihmisryhmiä, joiden yhtenä ominaisuutena pidettäisiin taipumusta terrorismiin. Terrorismista tulisi ikään kuin yleisesti hyväksytympi toimintamalli ihmisille, jotka esimerkiksi sukupuolensa ja etnisen taustansa takia eivät kykenisi helposti vaihtamaan ryhmää ja siirtymään valkoiseen keskiluokkaan. Sekä valvontaresurssien tehostunut käyttö että pidemmällä aikavälillä lisääntynyt valvonnan tarve lisäävät entisestään painetta profilointiin.

Eräs tapa tarkastella identiteettiä on nähdä se jatkuvasti muutoksessa olevana prosessina, jossa ihmisellä on tietty mahdollisuus määritellä itsensä suhteessa toisiin ja yhteiskuntaan. Profiloinnin luodessa suurempia eroja ihmisryhmien välille on todennäköistä että pieni, mutta entistä suurempi osa ihmisistä määrittää itsensä ja etsii merkitystä elämäänsä ryhtymällä terroristiksi. Kontrollia lisätäkseen yhteiskunta lisää profilointia ja luokittelee ihmisiä yhä tarkemmin. Noidankehä on valmis.

Ainut tapa rikkoa äskeinen kaava on poistaa yhteiskunnasta käytänteitä, jotka mahdollistavat eriarvoistavan profiloinnin, joka “normalisoi” tiettyyn ihmisluokkaan liitetyn terrorismin. Me kaikki teemme omalla käytöksellämme vastaavankaltaista profilointia ja eriarvoisuutta. Millaiseksi maailma lopulta muodostuu, on oikeastaan kiinni siitä, haluammeko painottaa lyhyen vai pitkän aikavälin tavoitteita.

Nostin aiheen esille, koska samankaltaiset mekanismit esiintyvät myös muissa ilmiöissä kuin terrorismissa. Erityisen selkeästi tämä pätee uusien teknologioiden käyttöönottoon. Yhtenä esimerkkinä voisi olla autojen ilmestyminen kaupunkikuvaan joskus 1900-luvun alussa. Aluksi autot olivat käyttäjälleen ainoastaan näppärä väline. Lopulta ne määrittivät olennaisesti sitä, millaiseksi kaupunkimme rakentuivat ja kuinka kohtaamme toisemme. Toimiaksemme oikein pitkällä aikavälillä meidän tulee välillä toimia näennäisen epäloogisesti lyhyellä aikavälillä. Meidän on pyrittävä näkemään pidemmälle kuin päätöstemme välittömiin seurauksiin.

Otin autovertauksen käyttöön herättääkseni lukijan ajattelemaan sitä, miten erilainen tämän päivän kaupunki olisi ilman yksityisautoilua, johon oman käsitykseni mukaan lähdettiin ainoastaan lyhyen aikavälin tavoitteita silmällä pitäen. Sama pätee ihmisten profilointiin. Kun kutsumme mukaan oman kuplamme ulkopuolella olevia ihmisiä ja vähennämme tarkkailuun ja rankaisuun liittyviä mekanismeja, mahdollistamme sen, että uudet ihmiset toimivat meidän kanssamme ja myös hyväksemme. Uskon, että tällainen maailma olisi paljon parempi paikka elää.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s