Lupasin kirjoittaa lyhyen yhteenvedon siitä, miten 26.4.2017 pitämämme Zooming In –Zooming Out –sessiointi sujui. Eli, tässä kaikki oleellinen tiivistettynä:
Koska ehdotus tapaamisen teemasta tuli Susannalta, hän oli luvannut tehdä alustuksen, joka veisi läsnäolijat vanhojen tiimiasioiden äärelle. Alustava ajatus oli, että pyrkisimme edellisessä postauksessa esiteltyä fenomenologista silmää hyväksikäyttäen ymmärtämään laajemmin sosiaalisia ilmiöitä ja niiden rakentumista. Koska edellisestä Tiimi-sessiosta oli aikaa, Susanna oli kaavaillut, että aloitamme iisisti. Ilmiöitä oli tarkoitus ammentaa elokuvan, Yksi lensi yli käenpesän ryhmäterapiakohtauksesta. Suunnitelmat menivät tietysti suhteellisen nopeasti uusiksi.
Aloitimme session kuvaamalla omia tunteitamme liittyen illan teemaan. Tarkoitus oli löyhästi päästä sen äärelle, kuinka kukin meistä kokee illan aiheen, ja millaisesta tulokulmasta me yksilöinä olemme tilaisuuteen tulossa. Pian rupesimme kuitenkin puhumaan paitsi omasta tulokulmastamme, myös siitä mitä koimme termin tarkoittavan suhteessa Bourdieun habituksen ja disposition käsitteisiin. Kävimme läpi sitä, kuinka olemme yksilöinä toimintamme ja näkökykymme osalta tietyllä tapaa sosiaalisen ympäristömme tuotteita. Edelliset määrittävät esimerkiksi sitä, kuinka voimme tunnistaa käytäntöjä joissa olemme osallisina, sekä millaisia merkityksiä annamme vaikkapa uutisista lukemillemme ilmiöille.
Pian pyrimmekin soveltamaan habituksen, kentän ja disposition käsitettä omaan kokemusmaailmaamme ja siihen mitä olimme juuri sillä hetkellä tekemässä. Eli, pyrimme vuorollamme sanoittamaan sitä kuinka olimme yksilöinä kokeneet äskeisen alustuksen, mitä oli tapahtunut ja kuinka koimme, että se oli suhteessa esimerkiksi kunkin omaan dispositioon ja habitukseen. Tiimi-termejä käyttäen – olimme diipin shitin äärellä.
Yhteinen oivalluksemme oli, että koska itseään on aika vaikea nähdä uudesta vinkkelistä, ”zooming out” vaatii, että kunkin omat ”zooming in” – näkökulmat tehdään näkyviksi muille. Omien tunteidensa ja itsensä analysointi muiden edessä taas on avoimuutta, joka on usein paitsi vaikeaa, niin ainakin teoriassa asettaa alttiiksi sosiaalisille riskeille. Siksi se myös edellyttää luottamusta kuuntelijaa kohtaan.
Lyhyestä Tiimi-virsi kaunis: Keskustelimme aiheesta noin neljä tuntia. Saimme lopulta katsottua myös sen video-pätkän käenpesän tiimiterapiasta (naurattaa ajatella, kuinka paljon se oikeastaan muistutti aiempia Tiimi-sessioitamme). Loputa päätimme viedä aihetta pidemmälle seuraavassa Tiimi-tapaamisessamme. Tuolloin päämäärämme on pyrkiä luomaan ”työkalu” jonka avulla esimerkiksi työyhteisö kykenee hahmottamaan omaa toimintaansa. Mikäli esimerkiksi psykoterapia ja kognitiotieteet yleisemmin pyrkivät parempaan ymmärrykseen yksilötasolla, me keskittyisimme luomaan metodia joka tähtää samaan organisaatiotasolla. Hirveän jännää!!!
Seuraava Tiimi-tapaaminen on sovittu maanantaille 29.5. Nyt tarkoituksena on runnoa läpi ihan pro-tason work shoppi jossa oikeesti saadaan aikaan jotain konkreettista. Vanhat tiimeilijät ovat automaattisesti tervetulleita ja saavat kutsun viimeistään tämän viikon aikana. Mikäli et ole aiemmin meihin tutustunut, mutta haluat ehdottomasti mukaan, niin laita yksityisviestiä osoitteeseen pekka.enroth@outlook.com. Mikäli kirjoitukseni herätti sinussa keloja, niin kommentoi tai laita viestiä!
Elävä Tiimityö 